Jou
Eilen se varmistui, elokuun viimeinen viikko on lomaa. Kyllä! Eli tätä kirjoittaessa näitä kuntaduuneja on jäljellä 8 päivää jos tämä päivä lasketaan mukaan. Aika wäbää. Tarvitsee vielä käydä pariin päiväkotiin asentamassa uutta atk-rautaa, päivittää muutamien yksiköiden laatukansioita ja siivota tämä mun työhuone kun se on ihan pommin jäljiltä :D
Tilasin maanantaina vielä pari uutta juttua kameraan. Eli todella pitkäkestoisen akun, erillisen akkulaturin, harmaasuotimen (x2) ja velbon tripodin. Ainoa asia oikeastaan mikä pitää enää hankkia on jonkintatasoinen nauhuri, joka nauhoittaa 16bit, 48khz. Sillä tavalla saataisiin boom pole irti kokonaan kamerasta ja voitaisiin kuvata "mistä vain". Nauhurissa pitäisi siis olla stereo mic in tulo. Laitteita katselin niin taitaa olla Zoom H2 halvin mikä sen tekee ja sillä on hintaa 195e :\. Mulla on porukoiden tykönä kyllä kaikkea vanhaa roinaa mitä voisin laittaa huuto.nettiin myyntiin. Tein thomannille vähän meinaan ostoslistaa (johon toi zoomi siis myös kuului) ja loppusummaksi tuli 450e :D
Vuoden sisällä varmaan hankin jonkin 35mm adapterin tuohon kameraan (se "DOF-adapteri" siis) niin saan käytettyä järjestelmäkameraoptiikkaa. (mikä siis katsojalle näkyy pienentyneenä syvyysterävyytenä). Ne vempaimet maksavat vaan sen verran että siihen tarvitsee säästää kylmästi vain rahaa.
Nyt kesän viimeisenä ostovimmana tilasin myös vähän kirjoja.
Tilasin 2 lauluopasta, Tarja Hautamäen Laulajan opas (taitaa olla ainoa Suomalainen, kevyen musiikin lauluteos?) ja toinen oli Amazon.comissa todella hyvät arvostelut saanut teos (jonka nimeä en nyt juuri ulkoa muista). Syksyn tullen on taas enemmän aikaa keskittyä laulamiseen.
Sitten tilasin 2 käsikirjoittajan opasta. Toinen oli Audiovisuaalisen käsikirjoittajan opas ja toinen oli amerikkalaista tuotantoa tyyliin "write a movie in 21 days" :D Tämäkin kirja oli amazonissa kovin kehuttu vaikka en usko, että kirjoitan yhtään toimivaa leffapätkää 21 päivässä :D Yritän nyt saada aikaiseksi jonkin lyhytelokuvan (maks puol tuntia) käsikirjoituksen, jotta pääsen noiden kuvausvehkeiden kanssa silleen oikeesti "in action" ja saan tuntumaa. Sitten sen jälkeen voinkin suunnitella uusia projekteja ja se "tuntu" tuolla niskassa.
Kruunuksi tilasin vielä Adobe After Effectsiä käsittelevän perusteoksen, jossa käydään ohjelman perusominaisuuksia läpi. Koitin noiden nettiopusten avulla käydä ae:tä läpi mutta niistä puuttuu yleensä esimerkkitiedostot jotka tässä tuli dvd:llä mukana. Ja kirja on aina miellyttävämpi silmille.
Eilen juteltiin bändin kitaristin kanssa, että jos alettaisiin sivuprojektina tekemään vähän bluusjuttuja, sellaista yksinkertaista kapakkasoittelua tyyliin pari kitaraa, laulu ja huuliharppu. Covervetoja lähinnä ainakin alkuun kaikista klassikoista kuten good friend, sweet home chicago, before you accuse me, smokestack lighting yms.. Yritin itsekin joskus ennen armeija-aikoja saada jonkinasteisen bluuskokoonpanon pystyyn mutta silloin siitä ei tullut oikeen mitään. Jos tää ny workkais nii ois jees. Blues on meinaan se musiikki, joka on ehkä eniten vaikuttanut mun tapaani tulkita ja laulaa musiikkia. Ja lähes kaikki mun kirjoittamat biisit on täynnä seiskasointuja ym. bluussista adoptoituja juttuja :D
Onpa yllättävä blogikirjoitus, oon kertonu lähinnä pelkästään "faktaa" enkä uppoutunu pohtimaan elämän syvimpiä olemuksia :D Näin tällä kertaa. Sen verran voisin avautua, että käsikirjoittaminen on todella työlästä! Ja tällä tarkoitan helvetin hyvällä ja positiivisella tavalla työlästä! Käsikirjoittaminen tapahtuu koko ajan. Se on jatkuvaa visioiden hakemista. Tarvitsee olla valppaana, haistella ympäristöä, kuulla ja nähdä. Elää elämää josta aikoo kirjoittaa. Sitten jossain vaiheessa oivaltaa ja kirjoittaa paperille. Jäsennellä, muotoilla ja pikkuhiljaa hahmottaa ja ymmärtää. Ymmärtää miksi tarina etenee näin ja ymmärtää miksi itse on kirjoittanut sen tähän muotoon. Se on tutkimusmatka sisäiseen ja ulkoiseen maailmaan. ^^ Tämä kuvaus tosin pätee varmaan lähes kaikenasteiseen kirjallisuuden luontiin.
Piti laittaa musalinkki loppuun muttakun en nyt keksi mitään biisiä niin antaa olla :D
keskiviikko, 13. elokuuta 2008
keskiviikko, 6. elokuuta 2008
Julistus ja Herääminen
Aamulla herään kellonsoittoon. Harmittaa, mieli puhuu minulle "No ei nyt tällainen saa harmittaa!". En ehdi keittää kahvia, tämä ei oikeastaan häiritse, töissä on koko päivä aikaa kitata sitä. Töissä väsyttää jumalattomasti. Kiikun tuolilla ja yritän pitää itseäni hereillä. Takaraivoon kiirii pelko, "Mitä jos joku näkee minut täällä torkkumassa ja pitää mua ihan täytenä luuserina" "Mitä jos ihmiset alkavat katsoa minua halventavasti, toisen luokan ihmisenä, joka ei kelpaa?". Yritän pysyä hereillä
Ruokatunti, käyn porukoiden tykönä lounaalla. Äiti jaksaa kertoa, että "Aikuisena pitäisi ostaa jo omat ruuat ja eväät. Ottaa vastuu itsestään. Niinkuin me isän kanssa ollaan tehty, raadettu koko elämä!". Olenko taas vajaavainen? Kieroon kasvanut miehen alku, joka tekee asioita "väärin"? Syön ruuan ja lähden takaisin töihin. Nyt vasta väsyttääkin
Tunnit vierivät hitaasti. Mietin, että en enää ikinä tee 8-16 töitä koska tämä on mulle ihan sietämätöntä. Jälleen mieli arvostelee "Kaikki muutkin kestävät tätä päivästä päivään, mitä sinä valitat koko ajan, olet heikkoa tekoa!". Onneksi päivä loppuu ja pääsen kotiin
Kotona teen jotain syötävää ja katson South Parkia. Minulla oli taas niin paljon suunnitelmia mitä teen kun pääsen kotiin mutta nyt vain väsyttää enkä jaksa nousta sängyltä. Taas mieli juttelee "Et saanut taaskaan mitään aikaiseksi, elämästäsi tulee hukkaan heitetty paska"
Viikonloppu tulee. Näen töissä ehkä elämäni kauneimman naisen. Katson häntä silmiin. Ja mieli alkaa puhua "Etsä häntä voi saada, tommone rääpäle, et uskalla edes puhua. Se muija vihaa sua, ne kaikki juttelee yhdessä kuinka vastenmielinen sä olet". Olen töissä koko vkolopun, iltaisin yritän juoda. Juon ja juon juon. Mieli juttelee silloin kahta kauheammin mutta en ole reagoimassa siihen, kiitos Kuningas Alkoholin
Tumussa taas koko vkoloppu. Saan huolestuneita katseita lähimmäisiltäni. He sanovat "Susta tulee alkoholisti, sun täytyy lopettaa juominen! Sun täytyy ottaa itseäs niskasta kiinni!". Mutta en usko, että he haluavat minun vain lopettavan juomista. Sillä mieli sanoo "En kelpaa tällaisena kenellekkään, minun täytyy olla erilainen, parempi, niinkuin kaikki muut". He haluavat, että olisin heidän toivoidensa kaltainen, sellainen ihminen joka sopii heidän maailmaansa. He eivät voi sietää sitä, että olen tällainen. Mieleni ei voi sietää, että olen tällainen.
Minun pitäisi, Mun tarvitsisi, Mun ei pitäisi, Mä en saisi. Mikset sä Miikka voi, Miksi Miikka, Ei Miikka, Älä Miikka, Lopeta Miikka. Tee näin Miikka, Tee niinkuin me kerrotaan ja sitten me hymyillään sulle. Sitten me ymmärretään. Sitten me ei olla olevinaan niin vitun fiksuja joka kerta ku sä kerrot mielipiteesi!!
On suurin onni löytää oikea itsensä mielen ja muiden olettamuksien ulkopuolelta. On suuri onni ymmärtää luopua pelosta, jota toisiin ihmisiin takertuminen aiheuttaa. Enää ei tarvitse välittää pelosta. Siitä että mä en ole mitään jos en saavuta jotain, jos en tule joksikin, jos en miellytä muita, jos en toimi niinkuin muut olettavat.
Koska vain silloin voi ymmärtää, että mä olen itselleni ainoa, se mun elämäni tärkein. Enkä mä voi tuntea muuta kuin pakonomaista takertumista muita kohtaan jos mä en rakasta itseäni. Ja mä rakastan itseäni, juuri tällaisena kuin olen, täynnä iloa, elämää, valoa, rakkautta. Ei mua tarvitse muuttaa eikä mun tarvitse kehittyä. Mä olen parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut :)
Miksi sinä arvostelet ja mitä sinä pelkäät? Ja miksi välität juuri siitä pelon tunteesta niin paljon?
----------------------------------------------------
Lainaan tähän loppuun Bill Hicksiä. Jos englanti taittuu ja jaksatte lukea niin lukekaa. :)
The world is like a ride at an amusement park. And when you choose to go on it, you think that it's real because that's how powerful our minds are. And the ride goes up and down and round and round. It has thrills and chills, and it's very brightly coloured, and it's very loud and it's fun, for a while. Some people have been on the ride for a long time, and they begin to question - is this real, or is this just a ride? And other people have remembered, and they come back to us. They say 'Hey! Don't worry, don't be afraid, ever, because, this is just a ride.' And we...kill those people. Ha ha ha. 'Shut him up! We have a lot invested in this ride. SHUT HIM UP! Look at my furrows of worry. Look at my big bank account and family. This just has to be real.' It's just a ride. But we always kill those good guys who try and tell us that, you ever notice that? And let the demons run amok. But it doesn't matter because: it's just a ride. And we can change it anytime we want. It's only a choice. No effort, no work, no job, no savings, and money. A choice, right now, between fear and love. The eyes of fear want you to put bigger locks on your doors, buy guns, close yourselves off. The eyes of love, instead, see all of us as one. Here's what you can do to change the world, right now, to a better ride. Take all that money that we spend on weapons and defence each year, and instead spend it feeding, clothing and educating the poor of the world, which it would many times over, not one human being excluded, and we could explore space, together, both inner and outer, for ever, in peace.
Bill Hicks
Ruokatunti, käyn porukoiden tykönä lounaalla. Äiti jaksaa kertoa, että "Aikuisena pitäisi ostaa jo omat ruuat ja eväät. Ottaa vastuu itsestään. Niinkuin me isän kanssa ollaan tehty, raadettu koko elämä!". Olenko taas vajaavainen? Kieroon kasvanut miehen alku, joka tekee asioita "väärin"? Syön ruuan ja lähden takaisin töihin. Nyt vasta väsyttääkin
Tunnit vierivät hitaasti. Mietin, että en enää ikinä tee 8-16 töitä koska tämä on mulle ihan sietämätöntä. Jälleen mieli arvostelee "Kaikki muutkin kestävät tätä päivästä päivään, mitä sinä valitat koko ajan, olet heikkoa tekoa!". Onneksi päivä loppuu ja pääsen kotiin
Kotona teen jotain syötävää ja katson South Parkia. Minulla oli taas niin paljon suunnitelmia mitä teen kun pääsen kotiin mutta nyt vain väsyttää enkä jaksa nousta sängyltä. Taas mieli juttelee "Et saanut taaskaan mitään aikaiseksi, elämästäsi tulee hukkaan heitetty paska"
Viikonloppu tulee. Näen töissä ehkä elämäni kauneimman naisen. Katson häntä silmiin. Ja mieli alkaa puhua "Etsä häntä voi saada, tommone rääpäle, et uskalla edes puhua. Se muija vihaa sua, ne kaikki juttelee yhdessä kuinka vastenmielinen sä olet". Olen töissä koko vkolopun, iltaisin yritän juoda. Juon ja juon juon. Mieli juttelee silloin kahta kauheammin mutta en ole reagoimassa siihen, kiitos Kuningas Alkoholin
Tumussa taas koko vkoloppu. Saan huolestuneita katseita lähimmäisiltäni. He sanovat "Susta tulee alkoholisti, sun täytyy lopettaa juominen! Sun täytyy ottaa itseäs niskasta kiinni!". Mutta en usko, että he haluavat minun vain lopettavan juomista. Sillä mieli sanoo "En kelpaa tällaisena kenellekkään, minun täytyy olla erilainen, parempi, niinkuin kaikki muut". He haluavat, että olisin heidän toivoidensa kaltainen, sellainen ihminen joka sopii heidän maailmaansa. He eivät voi sietää sitä, että olen tällainen. Mieleni ei voi sietää, että olen tällainen.
Minun pitäisi, Mun tarvitsisi, Mun ei pitäisi, Mä en saisi. Mikset sä Miikka voi, Miksi Miikka, Ei Miikka, Älä Miikka, Lopeta Miikka. Tee näin Miikka, Tee niinkuin me kerrotaan ja sitten me hymyillään sulle. Sitten me ymmärretään. Sitten me ei olla olevinaan niin vitun fiksuja joka kerta ku sä kerrot mielipiteesi!!
On suurin onni löytää oikea itsensä mielen ja muiden olettamuksien ulkopuolelta. On suuri onni ymmärtää luopua pelosta, jota toisiin ihmisiin takertuminen aiheuttaa. Enää ei tarvitse välittää pelosta. Siitä että mä en ole mitään jos en saavuta jotain, jos en tule joksikin, jos en miellytä muita, jos en toimi niinkuin muut olettavat.
Koska vain silloin voi ymmärtää, että mä olen itselleni ainoa, se mun elämäni tärkein. Enkä mä voi tuntea muuta kuin pakonomaista takertumista muita kohtaan jos mä en rakasta itseäni. Ja mä rakastan itseäni, juuri tällaisena kuin olen, täynnä iloa, elämää, valoa, rakkautta. Ei mua tarvitse muuttaa eikä mun tarvitse kehittyä. Mä olen parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut :)
Miksi sinä arvostelet ja mitä sinä pelkäät? Ja miksi välität juuri siitä pelon tunteesta niin paljon?
----------------------------------------------------
Lainaan tähän loppuun Bill Hicksiä. Jos englanti taittuu ja jaksatte lukea niin lukekaa. :)
The world is like a ride at an amusement park. And when you choose to go on it, you think that it's real because that's how powerful our minds are. And the ride goes up and down and round and round. It has thrills and chills, and it's very brightly coloured, and it's very loud and it's fun, for a while. Some people have been on the ride for a long time, and they begin to question - is this real, or is this just a ride? And other people have remembered, and they come back to us. They say 'Hey! Don't worry, don't be afraid, ever, because, this is just a ride.' And we...kill those people. Ha ha ha. 'Shut him up! We have a lot invested in this ride. SHUT HIM UP! Look at my furrows of worry. Look at my big bank account and family. This just has to be real.' It's just a ride. But we always kill those good guys who try and tell us that, you ever notice that? And let the demons run amok. But it doesn't matter because: it's just a ride. And we can change it anytime we want. It's only a choice. No effort, no work, no job, no savings, and money. A choice, right now, between fear and love. The eyes of fear want you to put bigger locks on your doors, buy guns, close yourselves off. The eyes of love, instead, see all of us as one. Here's what you can do to change the world, right now, to a better ride. Take all that money that we spend on weapons and defence each year, and instead spend it feeding, clothing and educating the poor of the world, which it would many times over, not one human being excluded, and we could explore space, together, both inner and outer, for ever, in peace.
Bill Hicks
maanantai, 4. elokuuta 2008
Kosteilta vesiltä kohti valoa ja elämäni kauneimmat silmät!
Maanantai
Mulla on tullut melkeen tavaksi jo kirjoittaa maanantaiaamusin näitä blogitekstejä. Varmaa sillo on eniten sellane olo, että pitää purkautua. Turha varmaa sanoo, että vkoloppu meni pirun nopeasti ja aikamoisessa tumussa taas. Mutta lauantaina päätin, etten vuoteen juo. Tai tää oli itseasissa veto/sopimus etten vuoteen juo. Ja ihan hyvä päätös kun elämä tuntuu pyörivän vaa hetki hetkeltä enemmän tuon kuningas alkoholin ympärillä.
Tämä juomattomuus on muuten sellainen asia, jota kavereiden on ilmeisen vaikea sulattaa. Toiset ottavat jopa oikein henkilökohtaista ongelmaa siitä, että mä päätän olla juomatta :D C'mon. No eipä se mun vika ole enkä ota ittelleni siitä ongelmaa. Mielenkiintoista se silti on. Kaikista maailman asioista, pitkän ja monimutkaisen evoluution tuottama ihmispopulaatio on valinnut merkittävimmäksi vapaa-ajan viettotavaksi oman päänsä sekoittaminen. It's a crazy world :D
Ja muutenkin miksi aina se alkoholi? Miksei piriä, pameja, sieniä, pilveä, opiaatteja?? Miksi aina sitä vitun viinaa? Ei tämäkään ole mikään itseisarvo, alkoholi on monin verroin vaarallisempi aine kuin esim. kannabis. Syy on varmastikin historiallis-poliittinen mutta kuinka mukavaa ja vapauttavaa on huomata, että sellaiset raamit joihin meitä yritetään istuttaa ovat yhtä häilyviä kuin pilvet taivaalla. Eivät nämä periaatteet ole pysyviä vaan pelkkiä muureja, joiden avulla yritetään rakentaa "Turvallista elämää".
Huumeet on kyllä hieno puheenaihe. Ne ovat lähes varmoja tunteiden nostattajia vaikka yleensä väittelijöillä ei ole mitään todellista tietoa/kokemusta "huumeista". Myös sadat erilaiset aineet voidaan luokitella helposti yhteen alakategoriaan "huumeet" vaikka niillä ei sinäänsä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Huumeet ovat pahoja ja hirveitä ja niihin jää heti koukkuun eikä niistä pääse omin neuvoin irti. Huumeita kaupataan lapsille koulujen pihalla ja huumeet tulevat kotiin ja olohuoneisiin. Hei nyt ihan oikeasti! :D Pelko ja huoli saa meidät fiksut ja älykkäät ihmiset muuttumaan kyllä ihan lampaiksi.
Tämän blogauksen jälkeen olenkin huuhtonut päihdetopikit päästäni ja voin keskittyä taas musiikkiin ja videointiin. Oon kehittänyt päässäni pari musiikkivideo ideaa, pari elokuvaproggista pyörii mielessä ja sitten on muutamia internetvideo juttuja mitkä haluun kans toteuttaa. Puhumattakaan siitä, että mulla on tosi paljon biisi-ideoita päässä :D Joku päivä kun saan näistä jutuista vielä elantoni (enkä ees tarvitse paljon rahaa, sen verra että pysyn hengissä) niin olen maailman onnellisin ihminen. Joka päivä on pelkkää bohemiaa \o/
Onnellisuudesta puheen ollen. Näin eilen maailman kauneimmat silmät. Eräs tyttö katsoi mua suoraan silmiin ja siinä mä vain seisoin ja tapitin varmaa 30s. Elämäni suurin endorfiiniryöppy. Musta on melkeen laitonta, että jollakulla on noin kauniit silmät. Koko rintaa lämmittää vieläki niin paljon ku ajattelen niitä silmiä.
Nyt kun mun alkoholisoitumiseni on loppu ja oon nähnyt maailman kauneimmat silmät nii mikä tähän teemaan sopis paremmi (ja ois kornimpaa ;) ku HIM - Kiss of Dawn (oon salane him- diggari, ei kerrota kenellekkää)
Mulla on tullut melkeen tavaksi jo kirjoittaa maanantaiaamusin näitä blogitekstejä. Varmaa sillo on eniten sellane olo, että pitää purkautua. Turha varmaa sanoo, että vkoloppu meni pirun nopeasti ja aikamoisessa tumussa taas. Mutta lauantaina päätin, etten vuoteen juo. Tai tää oli itseasissa veto/sopimus etten vuoteen juo. Ja ihan hyvä päätös kun elämä tuntuu pyörivän vaa hetki hetkeltä enemmän tuon kuningas alkoholin ympärillä.
Tämä juomattomuus on muuten sellainen asia, jota kavereiden on ilmeisen vaikea sulattaa. Toiset ottavat jopa oikein henkilökohtaista ongelmaa siitä, että mä päätän olla juomatta :D C'mon. No eipä se mun vika ole enkä ota ittelleni siitä ongelmaa. Mielenkiintoista se silti on. Kaikista maailman asioista, pitkän ja monimutkaisen evoluution tuottama ihmispopulaatio on valinnut merkittävimmäksi vapaa-ajan viettotavaksi oman päänsä sekoittaminen. It's a crazy world :D
Ja muutenkin miksi aina se alkoholi? Miksei piriä, pameja, sieniä, pilveä, opiaatteja?? Miksi aina sitä vitun viinaa? Ei tämäkään ole mikään itseisarvo, alkoholi on monin verroin vaarallisempi aine kuin esim. kannabis. Syy on varmastikin historiallis-poliittinen mutta kuinka mukavaa ja vapauttavaa on huomata, että sellaiset raamit joihin meitä yritetään istuttaa ovat yhtä häilyviä kuin pilvet taivaalla. Eivät nämä periaatteet ole pysyviä vaan pelkkiä muureja, joiden avulla yritetään rakentaa "Turvallista elämää".
Huumeet on kyllä hieno puheenaihe. Ne ovat lähes varmoja tunteiden nostattajia vaikka yleensä väittelijöillä ei ole mitään todellista tietoa/kokemusta "huumeista". Myös sadat erilaiset aineet voidaan luokitella helposti yhteen alakategoriaan "huumeet" vaikka niillä ei sinäänsä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Huumeet ovat pahoja ja hirveitä ja niihin jää heti koukkuun eikä niistä pääse omin neuvoin irti. Huumeita kaupataan lapsille koulujen pihalla ja huumeet tulevat kotiin ja olohuoneisiin. Hei nyt ihan oikeasti! :D Pelko ja huoli saa meidät fiksut ja älykkäät ihmiset muuttumaan kyllä ihan lampaiksi.
Tämän blogauksen jälkeen olenkin huuhtonut päihdetopikit päästäni ja voin keskittyä taas musiikkiin ja videointiin. Oon kehittänyt päässäni pari musiikkivideo ideaa, pari elokuvaproggista pyörii mielessä ja sitten on muutamia internetvideo juttuja mitkä haluun kans toteuttaa. Puhumattakaan siitä, että mulla on tosi paljon biisi-ideoita päässä :D Joku päivä kun saan näistä jutuista vielä elantoni (enkä ees tarvitse paljon rahaa, sen verra että pysyn hengissä) niin olen maailman onnellisin ihminen. Joka päivä on pelkkää bohemiaa \o/
Onnellisuudesta puheen ollen. Näin eilen maailman kauneimmat silmät. Eräs tyttö katsoi mua suoraan silmiin ja siinä mä vain seisoin ja tapitin varmaa 30s. Elämäni suurin endorfiiniryöppy. Musta on melkeen laitonta, että jollakulla on noin kauniit silmät. Koko rintaa lämmittää vieläki niin paljon ku ajattelen niitä silmiä.
Nyt kun mun alkoholisoitumiseni on loppu ja oon nähnyt maailman kauneimmat silmät nii mikä tähän teemaan sopis paremmi (ja ois kornimpaa ;) ku HIM - Kiss of Dawn (oon salane him- diggari, ei kerrota kenellekkää)
maanantai, 28. heinäkuuta 2008
Ihminen työtä vai työ ihmistä varten?
I'm so tired
Eilen meni melkein kahteen asti yöllä ennenkuin pääsin kotiin ja nyt sitten kahdeksaksi töihin. Olenkohan mä jossain vaiheessa täälläkin maininnut, että perustyöpäivä 8 - 16 ei todellakaan ole mua varten. Mä tarviin työn, missä mä voin ite päättää kuinka kauan teen päivässä töitä ja mihin aikaan. Vaikka sitten jotain deadline henkistä mutta silti. Tää on kamalaa. Tai ehkä mä olen vain piloille lellitty juppikakara, joka herää arkielämän koviin totuuksiin :D Ehkä mä voisin osata olla sen verran fiksu juppikakara, että mä osaan välttää kuitenkin ainakin tuon 8-16 työt elämässäni. Joku voi puristella siellä päätään, että pyhpah mutta ihan oikeasti. Miksi tehdä jotain sellaista mitä todella inhoaa? Miksi kärvistellä väkisin päivästä toiseen hautaa odottaen? Nojoo en alota tätä eksistentialismi purkausta taas :D
En saanut yöllä edes kunnolla unta, olin sellaisessa puoli horroksessa ja luulin, että mulla on joku rytmihäiriö tai vastaava :D Creepy. En tiedä mitä kello oli ku kunnolla sain unta mutta varmaan ne yöunet on taas luvuissa 2-3h.
Eilen oli kyllä aktiivinen päivä. Harjoittelin aamulla (naapurien sunnuntai-iloksi ;) ensin about pari tuntia laulua ja kehitin sille omalle paletilleni sellaiset suuntaviivat että mihin suuntaan haluan lähteä ääntä kehittämään ja millä vaikutteilla. Sitten opiskelin videokuvausta ja optiikkaa sekä suunnittelin tulevia kuvausjuttuja. Lopuksi olin vielä kuvaamassa erästä elokuvaa koko illan josta siis kotiuduin kahden aikaa yöllä. Niin ja päivällä kävin jossain Uuden musiikin festivaalit- "jälkipippaloissa" aboa vetuksessa. Aika laiska meininki mutta tunnelma oli kohdillaan. Keskipäivän aurinko, oluttuoppi ja jotain astetta pimeämpää fuusio jazzia ja intia- soundeja.
Mä mietin välillä, että lukeekohan näitä ketään kun juttu on aika perus diipadaapaa mutta on tää mulle ainakin varsin terapeuttista, että voin purkaa joitain juttuja kaiken maailman luettavaksi. Enkä viitti käyttää mun pienen pientä sosiaalista elämääni siihen, että puran kavereille kaikki oudot juttuni. Jos niitä kiinnostaa niin voin aina kuitata lauseella "Lue mun blogista" :D
Okei laskin, että jos saan sen viimeisen viikon täältä kunnalta auki niin täällä päin työpäiviä jäljellä on 20 kpl! Prisma alkaa taas tällä viikolla (itseasiassa tänään) ja ylläri ylläri mulle on taas lyöty joka viikonloppu kiinni. Ja oikeastaan ihan kiva vaan näin. Jos tää loppupään työrupeama puskis musta viellä enemmän sitä leikkimielistä suhtautumista elämään ja välinpitämättömyyden tunnetta typerän vakavana pidettyihin asioihin kuten ura, menestys, raha, ihmissuhteet, tulevaisuuden hankinnat, ihmisten sosiaaliset leikit ja ylipäätään elämän vääränlainen arvostus. Sitten olisin vapaa kuin taivaan lintu ja jokainen päivä olis mulle pelkkää afrikan tähteä, leikkiä ja peliä. :D
Tulevaisuudessa mä kyllä teen artistista työtä, johon kuuluu videointia, grafiikkaa, ääntä ja musiikkia. Ja rajoittamattomana silleen ihan artistivinkkelistä, löytää ne omat näkökulmat, vastata sillä omalla tavalla siihen kysymykseen jota halutaan esittää. Herätä aamulla silloin kun tuntuu, suunnitella pohtia, visioida ja elää sellaista kunnon bohemiaa pitkin päivää, valvoa öitä ja selvittää niitä pieniä totuuksia elämästä ja sen olemassaolosta. Eikä istua 8-16 jossain toimistossa miettimässä joka päivä, että ku tulee perjantai nii vedän iha armottomat rännit! :D
Aattelin että en avaudu tällä kertaa ku alan kirjoittamaan tätä mutta on tätä nyt varmaan mukavampi lukea ku joitain "Eilen oli kiva päivä, minä ja musti oltiin lenkillä, mustilta tuli iso kakka, sitten mentiin kotiin. Katsoin telkkaria ja menin nukkumaan"
Kai tässä tuli kaikki oleellinen maanantai aamun angsti sanottua! :D Viime postauksessa ei ollut musalinkkiä niin tähän tarvii laittaa jotain tilanteeseen hyvin sopivaa. Eli teemana taiteellinen ahdistus, rajojen rikkominen ja pakenemista omien totuuksien löytämiseltä :)
Ladies & Gentlemen: David Bowie - It ain't easy
Eilen meni melkein kahteen asti yöllä ennenkuin pääsin kotiin ja nyt sitten kahdeksaksi töihin. Olenkohan mä jossain vaiheessa täälläkin maininnut, että perustyöpäivä 8 - 16 ei todellakaan ole mua varten. Mä tarviin työn, missä mä voin ite päättää kuinka kauan teen päivässä töitä ja mihin aikaan. Vaikka sitten jotain deadline henkistä mutta silti. Tää on kamalaa. Tai ehkä mä olen vain piloille lellitty juppikakara, joka herää arkielämän koviin totuuksiin :D Ehkä mä voisin osata olla sen verran fiksu juppikakara, että mä osaan välttää kuitenkin ainakin tuon 8-16 työt elämässäni. Joku voi puristella siellä päätään, että pyhpah mutta ihan oikeasti. Miksi tehdä jotain sellaista mitä todella inhoaa? Miksi kärvistellä väkisin päivästä toiseen hautaa odottaen? Nojoo en alota tätä eksistentialismi purkausta taas :D
En saanut yöllä edes kunnolla unta, olin sellaisessa puoli horroksessa ja luulin, että mulla on joku rytmihäiriö tai vastaava :D Creepy. En tiedä mitä kello oli ku kunnolla sain unta mutta varmaan ne yöunet on taas luvuissa 2-3h.
Eilen oli kyllä aktiivinen päivä. Harjoittelin aamulla (naapurien sunnuntai-iloksi ;) ensin about pari tuntia laulua ja kehitin sille omalle paletilleni sellaiset suuntaviivat että mihin suuntaan haluan lähteä ääntä kehittämään ja millä vaikutteilla. Sitten opiskelin videokuvausta ja optiikkaa sekä suunnittelin tulevia kuvausjuttuja. Lopuksi olin vielä kuvaamassa erästä elokuvaa koko illan josta siis kotiuduin kahden aikaa yöllä. Niin ja päivällä kävin jossain Uuden musiikin festivaalit- "jälkipippaloissa" aboa vetuksessa. Aika laiska meininki mutta tunnelma oli kohdillaan. Keskipäivän aurinko, oluttuoppi ja jotain astetta pimeämpää fuusio jazzia ja intia- soundeja.
Mä mietin välillä, että lukeekohan näitä ketään kun juttu on aika perus diipadaapaa mutta on tää mulle ainakin varsin terapeuttista, että voin purkaa joitain juttuja kaiken maailman luettavaksi. Enkä viitti käyttää mun pienen pientä sosiaalista elämääni siihen, että puran kavereille kaikki oudot juttuni. Jos niitä kiinnostaa niin voin aina kuitata lauseella "Lue mun blogista" :D
Okei laskin, että jos saan sen viimeisen viikon täältä kunnalta auki niin täällä päin työpäiviä jäljellä on 20 kpl! Prisma alkaa taas tällä viikolla (itseasiassa tänään) ja ylläri ylläri mulle on taas lyöty joka viikonloppu kiinni. Ja oikeastaan ihan kiva vaan näin. Jos tää loppupään työrupeama puskis musta viellä enemmän sitä leikkimielistä suhtautumista elämään ja välinpitämättömyyden tunnetta typerän vakavana pidettyihin asioihin kuten ura, menestys, raha, ihmissuhteet, tulevaisuuden hankinnat, ihmisten sosiaaliset leikit ja ylipäätään elämän vääränlainen arvostus. Sitten olisin vapaa kuin taivaan lintu ja jokainen päivä olis mulle pelkkää afrikan tähteä, leikkiä ja peliä. :D
Tulevaisuudessa mä kyllä teen artistista työtä, johon kuuluu videointia, grafiikkaa, ääntä ja musiikkia. Ja rajoittamattomana silleen ihan artistivinkkelistä, löytää ne omat näkökulmat, vastata sillä omalla tavalla siihen kysymykseen jota halutaan esittää. Herätä aamulla silloin kun tuntuu, suunnitella pohtia, visioida ja elää sellaista kunnon bohemiaa pitkin päivää, valvoa öitä ja selvittää niitä pieniä totuuksia elämästä ja sen olemassaolosta. Eikä istua 8-16 jossain toimistossa miettimässä joka päivä, että ku tulee perjantai nii vedän iha armottomat rännit! :D
Aattelin että en avaudu tällä kertaa ku alan kirjoittamaan tätä mutta on tätä nyt varmaan mukavampi lukea ku joitain "Eilen oli kiva päivä, minä ja musti oltiin lenkillä, mustilta tuli iso kakka, sitten mentiin kotiin. Katsoin telkkaria ja menin nukkumaan"
Kai tässä tuli kaikki oleellinen maanantai aamun angsti sanottua! :D Viime postauksessa ei ollut musalinkkiä niin tähän tarvii laittaa jotain tilanteeseen hyvin sopivaa. Eli teemana taiteellinen ahdistus, rajojen rikkominen ja pakenemista omien totuuksien löytämiseltä :)
Ladies & Gentlemen: David Bowie - It ain't easy
maanantai, 14. heinäkuuta 2008
Maanantaiaamun Jeesustelua ja kamerafiilistelyä
Täällä taas!
Viikko (ja etenkin viikonloppu) meni niin, että suhahti. Sain kuitenkin sunnuntaina rakennettua sen pöydän, joka on ollut suunnitteilla nyt kuukauden päivät. Ostin tarvikkeet viikolla ja loppulaskuksi tuli pyöreät sata euroa :O Ei se halvemmaksi tullut mutta ompahan itse tehty, suomalaisesta puusta ja juuri sellainen kuin haluan.
Ja viime viikon torstaina se sitten tapahtui! Mun kamera saapui. Paketti tuli kotiovelle asti ja voi että. Siinä meni loppuilta manuaalia selatessa ja yleisessä leikkimisessä. Myös suotimet ja kameralaukku tulivat samana päivänä joten nyt on aika pitkälti kaikki oleellinen. Tuossa canonissa on aito 25 framen progressive mode ja jokin canonin luostaama "cine-mode", joka ilmeisesti jäljittelee perinteisen kinofilmin sävymaisemaa. Ja täytyy sanoa, että toimii. Kun nuo kaksi asetusta on päällä niin kuvaukset näyttävät varsin elokuvamaisilta. Ja ovat vielä HDV- tasoa sen päälle! Nyt tarvii vaan käsikirjoittaa jotain siistejä juttuja ja mennä kuvailemaan.
Piti eilen siivota porukoiden autotallia hieman, että mahduin tekemään sitä pöytää sielä niin löysin myös mun ja broidin vanhat "elokuvat" mitä ollaan joskus teineinä tehty. Nappasin vhs-kasetit kainaloon ja digitalisoin ne miniDV- nauhalle koska tuossa kamerassa on myös sellainen analogi-digitaali konvertointimahdollisuus. Kyllä oli jäätävän hyviä pätkiä. Kieliposkella tehtyjä mut silti oli niissä yritystä :D En tiedä uskallanko laittaa niitä youtubeen mutta ehkä. Nyt ne on ainakin tallessa
Mä olen viimepäivät miettinyt taas hirveästi. Mulla on sellainen ongelma (tai en tiedä onko se ongelma), että mun tarvitsee ymmärtää nii hirveästi. Toisinaan mä sitten taas haavailen siitä, että olisin sellainen perus Teppo Tilpehööri, joka käy vaan duunissa ja jolla on muija, ok-talo, ehkä auto ja lapsiakin tulossa mutta sitten taas.. Tuntuu, että koko elämä, sen moninaisuus ja pelkästään hetkien kauneus menee ohi jos lähden tollaseen "perinteiseen" elämään mukaan. Se on varmaankin kirjoitettu meihin ihmisiin niin syvälle tuo rakastuminen, lisääntyminen ja läheisten suojelu, että me kaikki toteutamme sitä melkein tietämättä. Tuntuu melkein jopa itsensä "tyhmentämiseltä" valita tuo "helppo" tie. Juice tiivistää laulussaan "toisinajattelija" hyvin kyseisen teeman
"On helppoa olla samaa mieltä, on helppoa olla mieletön. Mutta enemmän löytää kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön."
Mutta en sitten tiedä onko tuon ihmisen luonnon luontaisimpien viettien kokeminen itsensä tyhmentämistä? Jos osaa olla asiasta tietoinen ja osaa nauttia siitä niin silloin toteuttaa elämää ehkä parhaimmalla tavalla. Keksin fiksun lauseenkin tässä yksi päivä joka meni jotakuinkin näin:
"Elämä on parhaimmillaan silloin kun tajuaa kaikkien
asioiden pysymättömyyden ja osaa suhtautua siihen oikealla tavalla."
Mikä se tapa sitten on? Varmaan se, että ei enää ota niin vakavasti elämää, ei niitä asioita, joita mieli itkee 24/7. Hymyilee vain kaikelle ja nauttii kaikesta mitä on. Ja miksi ei tekisi näin? Toinen vaihtoehto on kärjistellä, juosta koko elämänsä henki hieverissä jonkin "ei-mitään" perässä eikä itse edes tiedä oikein miksi. Olla puoliksi hereillä ja puoliksi nukuksissa koko ajan. No thanks. Elämä on leikkiä, ei sitä kannata vakavoittaa turhaan koska eihän tästä kenellekkään loppujen lopuksi jää mitään käteen. Ja tämä on mielestäni hieno asia! Ei tämä ole mitään synkistelyä, tämä on kaikkien noiden epämääräisten tuntemusten yläpuolelle nouseva asia, vapautus omista kahleista. Herääminen tähän hetkeen ja olemisen kauneuteen :)
Oho tulipa saarnattua :D Jeesus-olo, lol :D:D
Takas työelämään, kuntatöitä on aika tasan 30 päivää jäljellä ja sen jälkeen alkaa taas koulu. Elokuun alussa alkaa Prisma vuorot jälleen. Tarvii perua taas tukia kun olen kesällä tienannut vähän liikaa rahaa. Taino en kyllä liikaa, olen tehnyt aika oleellisia hankintoja itselleni kuten sen eizon 24" näytön, hv30 videokameran, päivitin konettani, rakensin pöydän. Vielä ehkä jokin verkko usb-keskitin ja vähän uutta kovalevyä niin kyllä kelpaa!
Koitan tällä viikolla saada kuvatuksi jotain kamaa valmiiksi, että voin tesmimielessä ainakin tunkea sitä vimeoon ja youtubeen. On tosin aika kiire viikko, bändireenit pari kertaa, Minna tarvii apua läppärin ostossa, Jennillä on vieläkin mun deodorantit, sitten se pöydän rahtaaminen himaa ja vanhan kärrääminen pois ja kaiken kukkuraksi pitäis siivota / mennä vkoloppuna Porin Jazzeille! :D En ehkä tällä viikolla kirjota enempää blogia :)
Viikko (ja etenkin viikonloppu) meni niin, että suhahti. Sain kuitenkin sunnuntaina rakennettua sen pöydän, joka on ollut suunnitteilla nyt kuukauden päivät. Ostin tarvikkeet viikolla ja loppulaskuksi tuli pyöreät sata euroa :O Ei se halvemmaksi tullut mutta ompahan itse tehty, suomalaisesta puusta ja juuri sellainen kuin haluan.
Ja viime viikon torstaina se sitten tapahtui! Mun kamera saapui. Paketti tuli kotiovelle asti ja voi että. Siinä meni loppuilta manuaalia selatessa ja yleisessä leikkimisessä. Myös suotimet ja kameralaukku tulivat samana päivänä joten nyt on aika pitkälti kaikki oleellinen. Tuossa canonissa on aito 25 framen progressive mode ja jokin canonin luostaama "cine-mode", joka ilmeisesti jäljittelee perinteisen kinofilmin sävymaisemaa. Ja täytyy sanoa, että toimii. Kun nuo kaksi asetusta on päällä niin kuvaukset näyttävät varsin elokuvamaisilta. Ja ovat vielä HDV- tasoa sen päälle! Nyt tarvii vaan käsikirjoittaa jotain siistejä juttuja ja mennä kuvailemaan.
Piti eilen siivota porukoiden autotallia hieman, että mahduin tekemään sitä pöytää sielä niin löysin myös mun ja broidin vanhat "elokuvat" mitä ollaan joskus teineinä tehty. Nappasin vhs-kasetit kainaloon ja digitalisoin ne miniDV- nauhalle koska tuossa kamerassa on myös sellainen analogi-digitaali konvertointimahdollisuus. Kyllä oli jäätävän hyviä pätkiä. Kieliposkella tehtyjä mut silti oli niissä yritystä :D En tiedä uskallanko laittaa niitä youtubeen mutta ehkä. Nyt ne on ainakin tallessa
Mä olen viimepäivät miettinyt taas hirveästi. Mulla on sellainen ongelma (tai en tiedä onko se ongelma), että mun tarvitsee ymmärtää nii hirveästi. Toisinaan mä sitten taas haavailen siitä, että olisin sellainen perus Teppo Tilpehööri, joka käy vaan duunissa ja jolla on muija, ok-talo, ehkä auto ja lapsiakin tulossa mutta sitten taas.. Tuntuu, että koko elämä, sen moninaisuus ja pelkästään hetkien kauneus menee ohi jos lähden tollaseen "perinteiseen" elämään mukaan. Se on varmaankin kirjoitettu meihin ihmisiin niin syvälle tuo rakastuminen, lisääntyminen ja läheisten suojelu, että me kaikki toteutamme sitä melkein tietämättä. Tuntuu melkein jopa itsensä "tyhmentämiseltä" valita tuo "helppo" tie. Juice tiivistää laulussaan "toisinajattelija" hyvin kyseisen teeman
"On helppoa olla samaa mieltä, on helppoa olla mieletön. Mutta enemmän löytää kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön."
Mutta en sitten tiedä onko tuon ihmisen luonnon luontaisimpien viettien kokeminen itsensä tyhmentämistä? Jos osaa olla asiasta tietoinen ja osaa nauttia siitä niin silloin toteuttaa elämää ehkä parhaimmalla tavalla. Keksin fiksun lauseenkin tässä yksi päivä joka meni jotakuinkin näin:
"Elämä on parhaimmillaan silloin kun tajuaa kaikkien
asioiden pysymättömyyden ja osaa suhtautua siihen oikealla tavalla."
Mikä se tapa sitten on? Varmaan se, että ei enää ota niin vakavasti elämää, ei niitä asioita, joita mieli itkee 24/7. Hymyilee vain kaikelle ja nauttii kaikesta mitä on. Ja miksi ei tekisi näin? Toinen vaihtoehto on kärjistellä, juosta koko elämänsä henki hieverissä jonkin "ei-mitään" perässä eikä itse edes tiedä oikein miksi. Olla puoliksi hereillä ja puoliksi nukuksissa koko ajan. No thanks. Elämä on leikkiä, ei sitä kannata vakavoittaa turhaan koska eihän tästä kenellekkään loppujen lopuksi jää mitään käteen. Ja tämä on mielestäni hieno asia! Ei tämä ole mitään synkistelyä, tämä on kaikkien noiden epämääräisten tuntemusten yläpuolelle nouseva asia, vapautus omista kahleista. Herääminen tähän hetkeen ja olemisen kauneuteen :)
Oho tulipa saarnattua :D Jeesus-olo, lol :D:D
Takas työelämään, kuntatöitä on aika tasan 30 päivää jäljellä ja sen jälkeen alkaa taas koulu. Elokuun alussa alkaa Prisma vuorot jälleen. Tarvii perua taas tukia kun olen kesällä tienannut vähän liikaa rahaa. Taino en kyllä liikaa, olen tehnyt aika oleellisia hankintoja itselleni kuten sen eizon 24" näytön, hv30 videokameran, päivitin konettani, rakensin pöydän. Vielä ehkä jokin verkko usb-keskitin ja vähän uutta kovalevyä niin kyllä kelpaa!
Koitan tällä viikolla saada kuvatuksi jotain kamaa valmiiksi, että voin tesmimielessä ainakin tunkea sitä vimeoon ja youtubeen. On tosin aika kiire viikko, bändireenit pari kertaa, Minna tarvii apua läppärin ostossa, Jennillä on vieläkin mun deodorantit, sitten se pöydän rahtaaminen himaa ja vanhan kärrääminen pois ja kaiken kukkuraksi pitäis siivota / mennä vkoloppuna Porin Jazzeille! :D En ehkä tällä viikolla kirjota enempää blogia :)
keskiviikko, 9. heinäkuuta 2008
Ruisrock, videokuvaus & Java 4 Life!
Hei taas!
Nyt on keskiviikko ja alkuviikon jumitus alkaa mennä pikku hiljaa ohi. Maanantai oli järkyttävä päivä, takana 3 päivää ruissia muutamien tuntien yöunilla. Sain työnantajan ja bändikaverien vihat varmaan päälleni mutta sellaista se on. ;)
Ruisrock oli jees. Eniten jäi varmasti lämmittämään Von Herzen Brothers mikä ei livenä ollutkaan mitään nörttiprogea vaan ihan kunnon meininkiä. Stamina paukutti myös heti perjantain alkuun aika hyvin, soundit nyt vaa oli mitä oli. Nightwish oli parantunut huomattavasti sitten viime näkemän! En tajua miksi toiset näkivät kyseisen keikan pettymyksenä koska setti toimi, oli jäätävän ammattimainen ja Anette oli petraantunut vokaaleissa ihan valovuosia! HIM taas oli minusta lievä pettymys. Oli eka kerta kun kyseisen bändin kuulin livenä mutta meininki oli vähän laiskaa. Ehkä se kuuluu herra Valon tyyliin olla lievästi flegmaattinen lavalla ja matalalta luotaavaan laulutapaan se kyllä sopii. Mutta tarvitsisi jonkin intiimimmän paikan eikä festarilavaa.
Miksausvirheitä oli aika paljon eri bändien kohdalla, vähänkin alemmas luotaavat vokaalit sekoittuivat täysin muihin soittimiin. No kokonaisuus oli hyvä. Ehkä mun makuun vähän liian raskas mutta hyvä.
Otin kaljapäissäni jotkin typerät henna- tattoot käsivarsiin, sellaiset merimies sparrow- varpuset molempiin hauiksiin. Ja nyt ku oon niitä kattonu niin voisin hakea ne oikeina. Tykkään muutenkin merimiestatuoinneista ja varpunen (tai lintu yleensä) symbolisoi vapautta, joka mun arvomaailmassa on top kolosessa. Otin myös kulmalävärin mikä vähän kaduttaa, se ei ole oikeen mitenkää erikoinen ehkä vähän ruma jopa. No annan olla viikon kaksi ja jos en opi siitä tykkämään nii heitän menemään
Kun sen maanantaisen tuskataipaleen jälkeen koitti taas normaali arki (ja 10h yöunet <3) niin olen odottanu itteni kohta kuoliaaksi sitä mun uutta videokameraa (Canon HV30). Oon selanne vimeo.comista ne testivideot kaikki varmaankin 100 kertaa läpi :D Mulla on niiiiin paljon kuvausideoita kun saan sen. Teen varmaan cover-artsia ainakin 5 biisistä ja niistä musavideon (tähän mennessä mielessäkäyneitä on Audioslave - Doesn't remind me, Nat King Cole - Natureboy, David Bowie - it ain't easy ja erikoisuutena Duffy - Warwick Avenue). Sitten jotain lyhyt elokuvapätkää, luontokamaa. Ajattelin myös, että tekisin nettiin uusioversion siitä aikoinaan Yle extralla pyörineistä mielensäästäjistä :D Tilasin kameralle eilen lisäksi myös laukun, suotimia (ne perus, UV, harmaa ja pyöröpolarisaatio). Sitten iha opiskelumielessä ostin samaan settiin videokuvaus- kirjan. oumaifakingaad! Tulis jo!! :D
Asia, jolla olen koittanu hillitä nyt ainakin edellisen päivän tota hirvittävää kamerankaipuuta on Javaohjelmointi. Kun täällä julkisissa töissä ei koko ajan aina välttämättä ole tekemistä niin olen tässä kohta kuukauden päivät syventänyt itseäni dynaamisten webbisivujen ihmeelliseen maailmaan. Ja varmaan jokainen perusnörtti (minä mukaanlukien) kysyy ensimmäisenä, että miksi Java EE? No viisi lausetta.
1. Sen kehitystyökalut, lukukirjastot, kääntäjät, ajoympäristöt ja sovelluspalvelimet ovat ilmaisia (Eclipse, Sun SDK, Apache Tomcat, JBoss)
2. Siihen löytyy paljon ilmaista dokumentaatiota, howto- oppaita ja oppiaineistoa
3. Mulla on vahva java- ohjelmointitausta ennestään
4. Java on aito OO- kieli
5. Osaan jo ennestään PHP:ta (Vaikka näitä ei musta oikein voi verrata mut joku käyttää aina sen php- kortin)
Nyt kun olen käynyt erästä opasta jo lähemmäs 200 sivua läpi tehden esimerkkiharjoituksia niin vähän suruttaa se tosiasia, että Java EE on hirveän monimutkainen ja epäjohdonmukaisesti toteutettu. Liikaa frameworkeja, erilaisia vaihtoehtoja. EJB:t olivat todellinen pettymys, mitä kätevää näissä on! Miksi tehdä näin vaikeasti? Sunin, IBM:n tai jonkin open source- yhteisön kannattaisi määritellä jokin fiksu "Java EE Open" tai "Alternative Java EE" standardi, josta olisi tiputettu turhat pois, sisältäisi valmiiksi ne yleisesti oleellisimmat frameworkit niin ei jokaisen alkavan suunnittelijan/ohjelmoijan pitäisi tuskailla monta päivää nettiä ristiinrastiin haravoiden, että mitä se Tapestry, Spring, Struts, Java Server Faces taas tarkottikaa :D
Voi olla kyllä kuoleva tekniikka tuo Java EE. Tai saa nähdä, mitä seuraava standardi tuo mukanaan. No mutta kuitenkin sain ajatukseni, että jo nuoruudestani asti sisällä poltellut seikkailupeli olisi oiva nyt toteuttaa vaikkapa näillä Javan ratkaisuilla. Aloitin sitä joskus vuonna 1999, mulla on siihen niin todella hyvä idea. Peli on suurimmalta osaltaan tekstiseikkailua ja perustuu paljolti tunnelman maalailuun äänien, taustakuvien ja videoiden avulla. Tähän toteutukseen voisi käyttää javaa ja Adobe Flexiä/Airia. Näin siitä tulisi siis RIA- tyyppinen selainpeli. Saa nähdä saanko tätä aikaiseksi, ensin tarvitsee noihin adoben ratkaisuihin tutustua
Tulipas oltua taas nörtti :D muutama päivä vkoloppuun, jolloin taidan olla ihan vaa juhlimatta mitään. Pitäisi siivota autotalli porukoiden tykönä, että mahdun rakentamaan siellä uuden pöydän itselleni. Ajatus oli, että tekisin laudoista hiukan sellaisen "western"- henkisen atk- pöydän itselleni, johon mahtuisi myös kiipparit ja groovebox. Ajattelin ehkä teipata siihen myös jotain kuvioita ja petsimaalata päältä mutta en ole päässyt itseni kanssa oikein sopuun, että mitä kuvioita siihen tulisi. Myös jokin hiukan poltettu jälki olisi siistiä mutta mulla ei riitä oikein ammattitaito siihen.
Metriteksti alkaa olla tältä erää valmis. Siirryn takas Javan ihmeelliseen maailmaan ja kameran odotukseen. Voisin taas laittaa musalinkkiä loppuun. Kovin vähän kuultu Kurt Cobainin ja Mark Laneganin yhteisbiisi "Down in the dark" on synkkä, pimeä ja lohtua täynnä. Olkaat hyvät! :) (tämä olis muuten loistava coverkohde!)
Nyt on keskiviikko ja alkuviikon jumitus alkaa mennä pikku hiljaa ohi. Maanantai oli järkyttävä päivä, takana 3 päivää ruissia muutamien tuntien yöunilla. Sain työnantajan ja bändikaverien vihat varmaan päälleni mutta sellaista se on. ;)
Ruisrock oli jees. Eniten jäi varmasti lämmittämään Von Herzen Brothers mikä ei livenä ollutkaan mitään nörttiprogea vaan ihan kunnon meininkiä. Stamina paukutti myös heti perjantain alkuun aika hyvin, soundit nyt vaa oli mitä oli. Nightwish oli parantunut huomattavasti sitten viime näkemän! En tajua miksi toiset näkivät kyseisen keikan pettymyksenä koska setti toimi, oli jäätävän ammattimainen ja Anette oli petraantunut vokaaleissa ihan valovuosia! HIM taas oli minusta lievä pettymys. Oli eka kerta kun kyseisen bändin kuulin livenä mutta meininki oli vähän laiskaa. Ehkä se kuuluu herra Valon tyyliin olla lievästi flegmaattinen lavalla ja matalalta luotaavaan laulutapaan se kyllä sopii. Mutta tarvitsisi jonkin intiimimmän paikan eikä festarilavaa.
Miksausvirheitä oli aika paljon eri bändien kohdalla, vähänkin alemmas luotaavat vokaalit sekoittuivat täysin muihin soittimiin. No kokonaisuus oli hyvä. Ehkä mun makuun vähän liian raskas mutta hyvä.
Otin kaljapäissäni jotkin typerät henna- tattoot käsivarsiin, sellaiset merimies sparrow- varpuset molempiin hauiksiin. Ja nyt ku oon niitä kattonu niin voisin hakea ne oikeina. Tykkään muutenkin merimiestatuoinneista ja varpunen (tai lintu yleensä) symbolisoi vapautta, joka mun arvomaailmassa on top kolosessa. Otin myös kulmalävärin mikä vähän kaduttaa, se ei ole oikeen mitenkää erikoinen ehkä vähän ruma jopa. No annan olla viikon kaksi ja jos en opi siitä tykkämään nii heitän menemään
Kun sen maanantaisen tuskataipaleen jälkeen koitti taas normaali arki (ja 10h yöunet <3) niin olen odottanu itteni kohta kuoliaaksi sitä mun uutta videokameraa (Canon HV30). Oon selanne vimeo.comista ne testivideot kaikki varmaankin 100 kertaa läpi :D Mulla on niiiiin paljon kuvausideoita kun saan sen. Teen varmaan cover-artsia ainakin 5 biisistä ja niistä musavideon (tähän mennessä mielessäkäyneitä on Audioslave - Doesn't remind me, Nat King Cole - Natureboy, David Bowie - it ain't easy ja erikoisuutena Duffy - Warwick Avenue). Sitten jotain lyhyt elokuvapätkää, luontokamaa. Ajattelin myös, että tekisin nettiin uusioversion siitä aikoinaan Yle extralla pyörineistä mielensäästäjistä :D Tilasin kameralle eilen lisäksi myös laukun, suotimia (ne perus, UV, harmaa ja pyöröpolarisaatio). Sitten iha opiskelumielessä ostin samaan settiin videokuvaus- kirjan. oumaifakingaad! Tulis jo!! :D
Asia, jolla olen koittanu hillitä nyt ainakin edellisen päivän tota hirvittävää kamerankaipuuta on Javaohjelmointi. Kun täällä julkisissa töissä ei koko ajan aina välttämättä ole tekemistä niin olen tässä kohta kuukauden päivät syventänyt itseäni dynaamisten webbisivujen ihmeelliseen maailmaan. Ja varmaan jokainen perusnörtti (minä mukaanlukien) kysyy ensimmäisenä, että miksi Java EE? No viisi lausetta.
1. Sen kehitystyökalut, lukukirjastot, kääntäjät, ajoympäristöt ja sovelluspalvelimet ovat ilmaisia (Eclipse, Sun SDK, Apache Tomcat, JBoss)
2. Siihen löytyy paljon ilmaista dokumentaatiota, howto- oppaita ja oppiaineistoa
3. Mulla on vahva java- ohjelmointitausta ennestään
4. Java on aito OO- kieli
5. Osaan jo ennestään PHP:ta (Vaikka näitä ei musta oikein voi verrata mut joku käyttää aina sen php- kortin)
Nyt kun olen käynyt erästä opasta jo lähemmäs 200 sivua läpi tehden esimerkkiharjoituksia niin vähän suruttaa se tosiasia, että Java EE on hirveän monimutkainen ja epäjohdonmukaisesti toteutettu. Liikaa frameworkeja, erilaisia vaihtoehtoja. EJB:t olivat todellinen pettymys, mitä kätevää näissä on! Miksi tehdä näin vaikeasti? Sunin, IBM:n tai jonkin open source- yhteisön kannattaisi määritellä jokin fiksu "Java EE Open" tai "Alternative Java EE" standardi, josta olisi tiputettu turhat pois, sisältäisi valmiiksi ne yleisesti oleellisimmat frameworkit niin ei jokaisen alkavan suunnittelijan/ohjelmoijan pitäisi tuskailla monta päivää nettiä ristiinrastiin haravoiden, että mitä se Tapestry, Spring, Struts, Java Server Faces taas tarkottikaa :D
Voi olla kyllä kuoleva tekniikka tuo Java EE. Tai saa nähdä, mitä seuraava standardi tuo mukanaan. No mutta kuitenkin sain ajatukseni, että jo nuoruudestani asti sisällä poltellut seikkailupeli olisi oiva nyt toteuttaa vaikkapa näillä Javan ratkaisuilla. Aloitin sitä joskus vuonna 1999, mulla on siihen niin todella hyvä idea. Peli on suurimmalta osaltaan tekstiseikkailua ja perustuu paljolti tunnelman maalailuun äänien, taustakuvien ja videoiden avulla. Tähän toteutukseen voisi käyttää javaa ja Adobe Flexiä/Airia. Näin siitä tulisi siis RIA- tyyppinen selainpeli. Saa nähdä saanko tätä aikaiseksi, ensin tarvitsee noihin adoben ratkaisuihin tutustua
Tulipas oltua taas nörtti :D muutama päivä vkoloppuun, jolloin taidan olla ihan vaa juhlimatta mitään. Pitäisi siivota autotalli porukoiden tykönä, että mahdun rakentamaan siellä uuden pöydän itselleni. Ajatus oli, että tekisin laudoista hiukan sellaisen "western"- henkisen atk- pöydän itselleni, johon mahtuisi myös kiipparit ja groovebox. Ajattelin ehkä teipata siihen myös jotain kuvioita ja petsimaalata päältä mutta en ole päässyt itseni kanssa oikein sopuun, että mitä kuvioita siihen tulisi. Myös jokin hiukan poltettu jälki olisi siistiä mutta mulla ei riitä oikein ammattitaito siihen.
Metriteksti alkaa olla tältä erää valmis. Siirryn takas Javan ihmeelliseen maailmaan ja kameran odotukseen. Voisin taas laittaa musalinkkiä loppuun. Kovin vähän kuultu Kurt Cobainin ja Mark Laneganin yhteisbiisi "Down in the dark" on synkkä, pimeä ja lohtua täynnä. Olkaat hyvät! :) (tämä olis muuten loistava coverkohde!)
maanantai, 30. kesäkuuta 2008
Sex, Drugs & Rock'n'Roll <3 :D
Ja taas kirjottelen tänne
Viikko vierähti ja viikonloppuna tuli oltua aika huuruisessa mielentilassa. Nojoo, aina välillä tulee otettua muutama liikaa niin ei viitsi alkaa itseään siitä ruoskimaan. Lauantain sitten keräilin aika pitkälti itseäni vain himassa. Illalla tosin vanha inttikaveri soitti ja pyysi baariin. Kun sitäkin hyypiötä näkee niin harvoin niin ajattelin mennä selvinpäin baariin. En ollut käynyt suihkussa sitten perjantain, vedin jonkun kauhtuneen hupparin vaan päälle ja lähdin menemään. Börssiin kun päästiin odotti kyllä yllätys. Niin monta flirttaava katsetta, koskettelua ja iskuyritystä ei oo mun kohdalle yhden illan aikana sattunut. Aina kun johonkin käänsi päänsä niin joku täti vinkutteli silmäänsä. Tää ei nyt ole mitään machoilua vaikka saattaa siltä kuulostaa :D Vaan mä luulen, että tää vahvistaa sitä teoriaa, että naiset oikeasti rakastuu renttuihin. Tai ainakin ihastuu, who knows. Koska mä olin täysin räjähtäneen näköne, partaakaan en oo ajanu kuukauteen, silmänaluset mustat ja huppari ryppyne. Eli kaikille baarivinkkinä, älkää tällätkö itteänne saatanan hinttari jupit :D :D
Ilmeisesti viikonlopun baarimelskeilyn ansiosta sain ittelleni alkavaksi viikoksi kipeän kurkun. Menee taas kesä aikamoiseksi tankkaamiseksi, nyt vkoloppuna nimittäin ruisrock, jonne allekirjottaneella on 3 päivän liput \o/ sitten vielä dbtl ja mahd. porin jazzit nii ei hyvää päivää
Tänään tulee täältä kunnan talolta palkka ja Prismasta lomarahat, joten varmaan tänään laitan ittelleni HDV-videokameran tilaukseen. Oon uumoillut tuota canonin HV30 mallia koska siinä on kiinnostavia kuvauksellisia ominaisuuksia (25p-tila, cine- moodi) ja sitä on myös kehuttu kovin arvosteluissa. Sitten voinkin alkaa väsämään musiikkivideoita \o/ On muutama oma biisi, joista on toteutus vielä tekemättä mutta ajattelin ensin kokeilla duunata jotain akustisia cover- vetoja (päällimmäisenä ehkä mielessä audioslave - doesn't remind me tai david bowien - it ain't easy) mutta saa nyt katsoa kun kamera tulee, että mitä saan sillä aikaseksi. Youtubesta ne sit löytää aikanaan :P
Laulukin on lähtenyt taas vähän paremmin skulaamaan kuin ennen, tykkään, että olen saanut tasasemmaksi ja varmemmaksi tota mun parin oktaavin palettia ja oon onnistunu työstämään vähän sellaista haluamaani sävyä niihin. Vaikutteita oon hakenu aika paljon grunge/blues maailmasta. Työtä tietty vielä on mutta eihän laulaja ikinä ole valmis
Olisin kyllä niin valmis vaan istumaan kotona enkä tekemään mitään, väsyttää niin armottomasti ja tän hetkine kesäduuni on aika tylsää eikä oikein motivoi. Onneksi prismasta nyt on sentää ees lomaa ni on vkoloput vapaina. Katoin muuten sunnuntaina jälleen "Into the wild" leffan. Jäätävän hyvä pätkä. Ja vähintään yhtä hyvä on leffan OST, joka on ilmesesti aikapitkälti kokonaan Pearl Jamin laulajan, Eddie Vedderin käsialaa.
Oon kuunnellu todella hyvää musiikkia myös vkoloppuna. Uusia albumeita tuli hankittua Mark Laneganilta aika montakin kipaletta. Osa biiseistä uppoaa aika hyvin, osa ehkä vähän mitäänsanomattomia tai liian mollivoittoisia mun makuun. Lanegan oli siis edesmenneen grungeyhtyeen, Screaming Treesin vokalisti. Tykkään kun hänen biiseissään kaikuu blues, southern henkine country ja sitten mausteena se grunge. Liikaa vaan mollia. Voisi korvata niitä e-molleja vaikka jollain erikoisilla D#dimeillä tai A/E:llä niin tulisi sitä grungetuntua lisää :) Hankkisin myös viime vuonna DVD:llä julkaistun Nirvanan MTV unplugged session jossa on siis leikkaamattomana tuo kuuluisa, vuonna 1994 nauhoitettu sessio. Pelleilyltähän koko touhu vaikuttaa, Kurt istuu ihan kahvilla kitara kädessä ja setti suunnitellaan tyyliin lennosta. Mutta hyvää katsottavaa se silti oli, vaikken tuosta Nirvanan musiikista edes perusti niin Cobainin ääni oli silti kultaa.
Kun nyt päästiin vauhtiin tässä musakeskustelussa niin laitetaan loppuun vielä yhteen palaneen, 90-luvun parhaimpiin lukeutuvan grungebändin ikimuistoisin biisi embediksi. Eli Stone Temple Pilots - Plush, olkaa hyvä :)
Viikko vierähti ja viikonloppuna tuli oltua aika huuruisessa mielentilassa. Nojoo, aina välillä tulee otettua muutama liikaa niin ei viitsi alkaa itseään siitä ruoskimaan. Lauantain sitten keräilin aika pitkälti itseäni vain himassa. Illalla tosin vanha inttikaveri soitti ja pyysi baariin. Kun sitäkin hyypiötä näkee niin harvoin niin ajattelin mennä selvinpäin baariin. En ollut käynyt suihkussa sitten perjantain, vedin jonkun kauhtuneen hupparin vaan päälle ja lähdin menemään. Börssiin kun päästiin odotti kyllä yllätys. Niin monta flirttaava katsetta, koskettelua ja iskuyritystä ei oo mun kohdalle yhden illan aikana sattunut. Aina kun johonkin käänsi päänsä niin joku täti vinkutteli silmäänsä. Tää ei nyt ole mitään machoilua vaikka saattaa siltä kuulostaa :D Vaan mä luulen, että tää vahvistaa sitä teoriaa, että naiset oikeasti rakastuu renttuihin. Tai ainakin ihastuu, who knows. Koska mä olin täysin räjähtäneen näköne, partaakaan en oo ajanu kuukauteen, silmänaluset mustat ja huppari ryppyne. Eli kaikille baarivinkkinä, älkää tällätkö itteänne saatanan hinttari jupit :D :D
Ilmeisesti viikonlopun baarimelskeilyn ansiosta sain ittelleni alkavaksi viikoksi kipeän kurkun. Menee taas kesä aikamoiseksi tankkaamiseksi, nyt vkoloppuna nimittäin ruisrock, jonne allekirjottaneella on 3 päivän liput \o/ sitten vielä dbtl ja mahd. porin jazzit nii ei hyvää päivää
Tänään tulee täältä kunnan talolta palkka ja Prismasta lomarahat, joten varmaan tänään laitan ittelleni HDV-videokameran tilaukseen. Oon uumoillut tuota canonin HV30 mallia koska siinä on kiinnostavia kuvauksellisia ominaisuuksia (25p-tila, cine- moodi) ja sitä on myös kehuttu kovin arvosteluissa. Sitten voinkin alkaa väsämään musiikkivideoita \o/ On muutama oma biisi, joista on toteutus vielä tekemättä mutta ajattelin ensin kokeilla duunata jotain akustisia cover- vetoja (päällimmäisenä ehkä mielessä audioslave - doesn't remind me tai david bowien - it ain't easy) mutta saa nyt katsoa kun kamera tulee, että mitä saan sillä aikaseksi. Youtubesta ne sit löytää aikanaan :P
Laulukin on lähtenyt taas vähän paremmin skulaamaan kuin ennen, tykkään, että olen saanut tasasemmaksi ja varmemmaksi tota mun parin oktaavin palettia ja oon onnistunu työstämään vähän sellaista haluamaani sävyä niihin. Vaikutteita oon hakenu aika paljon grunge/blues maailmasta. Työtä tietty vielä on mutta eihän laulaja ikinä ole valmis
Olisin kyllä niin valmis vaan istumaan kotona enkä tekemään mitään, väsyttää niin armottomasti ja tän hetkine kesäduuni on aika tylsää eikä oikein motivoi. Onneksi prismasta nyt on sentää ees lomaa ni on vkoloput vapaina. Katoin muuten sunnuntaina jälleen "Into the wild" leffan. Jäätävän hyvä pätkä. Ja vähintään yhtä hyvä on leffan OST, joka on ilmesesti aikapitkälti kokonaan Pearl Jamin laulajan, Eddie Vedderin käsialaa.
Oon kuunnellu todella hyvää musiikkia myös vkoloppuna. Uusia albumeita tuli hankittua Mark Laneganilta aika montakin kipaletta. Osa biiseistä uppoaa aika hyvin, osa ehkä vähän mitäänsanomattomia tai liian mollivoittoisia mun makuun. Lanegan oli siis edesmenneen grungeyhtyeen, Screaming Treesin vokalisti. Tykkään kun hänen biiseissään kaikuu blues, southern henkine country ja sitten mausteena se grunge. Liikaa vaan mollia. Voisi korvata niitä e-molleja vaikka jollain erikoisilla D#dimeillä tai A/E:llä niin tulisi sitä grungetuntua lisää :) Hankkisin myös viime vuonna DVD:llä julkaistun Nirvanan MTV unplugged session jossa on siis leikkaamattomana tuo kuuluisa, vuonna 1994 nauhoitettu sessio. Pelleilyltähän koko touhu vaikuttaa, Kurt istuu ihan kahvilla kitara kädessä ja setti suunnitellaan tyyliin lennosta. Mutta hyvää katsottavaa se silti oli, vaikken tuosta Nirvanan musiikista edes perusti niin Cobainin ääni oli silti kultaa.
Kun nyt päästiin vauhtiin tässä musakeskustelussa niin laitetaan loppuun vielä yhteen palaneen, 90-luvun parhaimpiin lukeutuvan grungebändin ikimuistoisin biisi embediksi. Eli Stone Temple Pilots - Plush, olkaa hyvä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)